Viime postauksesta on aikaa, sillä olen joutunut pysähtymään elämässäni. Vaikka koen eläväni hetkessä niin en välttämättä pysähdy. Menen vain eteenpäin ja kun viikonloppu tulee nii mietin, että huh olipa tapahtumarikas viikko. Sitten otan vaan pienen lepotauon ja jatkan samaa rataa. Vaikka kokoajan on kivaa niin määrätietoisuus puuttuu, koska en pysähdy tunnustelemaan kaikkea tapahtunutta. Kun pysähtymiset puuttuu niin jää välistä ne arvokkaat miettimishetket, joilla on suuri merkitys elämän etenemisessä.
Ne arvokkaat hetket, joissa tulee mietittyä menneitä ja niitten oppiläksyjä.
Ne arvokkaat hetket, joissa tulee mietittyä tulevaa ja visioiden millaisen tulevan haluaakin saavuttavan.
Ne arvokkaat hetket, joissa tulee mietittyä tapahtuneiden merkitystä.
Sillä juuri ne määrittävät millaisen tulevaisuuden voisit tavoitella.
Menneisiin ei saa jäädä, mutta menneisyydessä piilee oppiläksy. Mitä et haluaisi toistuvan ja mitkä teot johtavat siihen. Mitä haluaisit toistuvan ja mitkä teot johtavat siihen. Millainen haluaisit olla ja millaisen elämän haluaisit itselleen. Menneisyydestä näemme vastaukset kaikkiin näihin asioihin.
Tulevan miettimiseen ei tarvitse olla ennestään kokemusta haluamista asioista. Tulevaisuudessa kauneinta on se, että se on täysin mielikuvituksen vallassa. Tulevaisuus on pikemmin se tunne, jota haluaisit tuntea. Silloin seurataan omaa sydäntä ja hyvää oloa. Kun tiedät millaiset asiat saavat olosi paremmaksi niin sitten kuin törmäät sellaiseen tunteeseen niin tunnistat sen, että tätähän minä haluaisin elämääni enemmän!
Tapahtuneiden merkitys ei välttämättä ole sitä, että se on jo tapahtunutta. Se voi olla vaikka kutsu tulevaan tapahtumaan tai jonkun ihmisen tapaaminen, kenen kanssa koit jotain mullistavaa. Mutta se, että mietit onko se sellainen asia, joka vie sinut lähemmäs sitä kaikkea mitä haluat vai et.
Ei elämässä ole tarkoitus olla kokoajan liikkeessä. Joskus on ihan hyvä pysähtyä ja hengähtää. Samalla vähän kirkastaa tavoitteita ja tulevaisuuden näkymiä. Vaikka kaikenlainen kokemus on arvokasta niin silti kannattaa miettiä, että elätkö vaan kokeakseen kaikenlaista vai rakennatko unelmiesi elämää?
Mitä ajatuksia sulle herää tästä? Miten itse kuljet läpi elämän? Menetkö vain eteenpäin vai pysähdytkö välillä tarkastelemaan suuntaasi?
Comments