Viimeksi kirjoittelin ajatuksia itsensä kanssa elämisestä, jälleen myös omista neuvoista on päässyt ottamaan oppia. Jännästi asiat johtavat aina toiseen, harjoiteltuani pysähtymistä kiireisinä hetkinä (siis nojaten päätäni vessan oveen ja hengitellen yksi tai kaksikymmentä kertaa että jaksan jälleen nousta) aloin huomata asioita uudelta kantilta.
Kiire on monesti aika näennäistä. Se on tunne joka saa meidät stressaantuneiksi, ja lopulta syö meidän todellista kykyä olla läsnä. Pitkällä aikavälillä kiireentunne saa uskomaan ettei koskaan ole riittävä, varsinkaan silloin kun koittaa iltaisin käydä nukkumaan. Mitä tehokasta siinä nyt on, että makaat sängyssäsi kun voisit vain kantaa koko maailman huolet tai edes tehdä huomisen ruuat valmiiksi? Ehtisi sitten huomennakin taas enemmän.
Kun antaa itselleen anteeksi sen ettei voi olla monessa paikassa samaan aikaan, alkaa ehkä ymmärtää olevansa juuri siellä missä on nyt tarkoituskin olla, tai sitten voi ymmärtää mitä todella elämältään haluaa. Alkaa nähdä sen tilanteen jossa todella haluaa elää, näkee sen mitä todella haluaa elämäänsä luoda. Silloin on astunut tavallaan uuteen todellisuuteen.
Todellisuus on jokaiselle se miten asiat näkee ja miten ne tuntee, ei niinkään se miten asiat ovat. Kaikki asiat ovat olemassa olollaan neutraaleja, me itse luomme näkemyksen niistä. Alitajunta vertaa näkemiään ihmisiä ja tilanteita nopeammin meidän aiempiin muistoihin kun mitä tietoinen mieli ehtii tajuta, tämä suojelee mutta myös rajoittaa meidän elämää. Monet asiat vaikuttavat meidän näkemykseen maailmasta, mutta on myös täysin mahdollista tulla tietoiseksi siitä mitä tuntee ja uskoo. Kun ymmärrämme itseämme paremmin, voimme myös muuttaa näkemystämme.
Minun näkemys elämästä oli kovin stressaava, joillain osa-alueilla se on edelleen. Se on hyvä myöntää itselleen että missä ollaan nyt menossa. Se antaa tavallaan toivoa, ja jos jotain olen elämässä huomannut niin sen kuinka pienikin usko toivosta voi muuttaa koko elämän. :)
Parhaillaan treenaan mieltäni rauhoittumaan, intuitioni pyytää taukoa ja kuuntelen sitä koska ymmärrän sen olevan oikeassa. Päivittäin teen vähemmän asioita kuin mitä mieleni koittaa muistuttaa minua tekemään, kiitän ja tajuan että tämä hetki on tärkeämpi. Mitä enemmän "hidastan", sitä enemmän nautin. Oikeastaan tajuan että kaikki on jo tässä, ja siitä tulee hitsin hyvä olo.
Kiittäen ja hengitellen, Elvi
Comments