Yhtäkkiä kaikki on kaunista. Oliko puiden lehdet eilenkin noin vihreät, kuinka en huomannut niitä? Tänään niissä on jotain. Ihankuin taikaa. Ajattelen että taidan olla nyt hyvällä taajuudella ja alan uteliaammaksi, oikeastaan katson maailmaa kuin uusin silmin. Ihmiset joita tapaan päivittäin näyttävät löytäneen iloa elämäänsä, heistä huokuu jotain hyvää jo kauempaa katsottaessa. Tulen töitä tehdessä iloiseksi ja tunnen syvää merkityksellisyyttä. Luonnossa voin tuntea rauhan ja rentoutumisen, kotona löydän itseni istumasta pöydän äärestä. Istun siinä ja tajuan että kykenen vain olemaan, ilman minkäänlaisia virikkeitä. Ja että olen onnellinen.
Mutta enhän tee edes mitään eri tavalla, miksi kaikki on tänään niin toisin? Ajattelen että nyt ei ehkä tarvitsekaan tietää syytä, mutta tunnen että tämä muutos on enemmän minussa itsessä kuin niissä asioissa joita huomioin.
Aina sanotaan että ulkoinen maailma muuttuu sisäisen seurauksena. Ja olen sen monesti kokenutkin. Mutta että tällä tavalla, tuntuu kuin nyt näkisin maailman lapsen silmin. Uteliaana ja halukkaana tarkkailla ja elää tätä hetkeä- ilman rajoitteita ja odotuksia. On vain luottamus.
Huomaan että on aina mahdollista valita minkä puolen asioista haluaa nähdä, ja aina on mahdollista valita myös uudelleen. Se on aika helpottavaa. Annan itselleni anteeksi joka päivä ne asiat mitä tein tai en tehnyt ja keskityn tärkeimpään. Olemaan tässä.
Ilolla ja läsnäololla, Elvi :)
Comments