Olen saanut elää unelmiani, mutta jokin niissä oli pielessä. Halusin tietynlaisen työn ja sainkin sen. En ollut silti tyytyväinen. Sain haluamani miehen ja toivomani suhteen, mutta sekään ei silti tuonu onnea. Perustin unelmieni yritykseni ja taas oli mennyt mönkään jokin.
Se jokin oli sitä, että ei ne ollutkaan unelmiani. Ne olivat haluja. Olen saanut niin paljon haluamaani juttuja, mutta koska ne eivät olleet unelmiani niin en nauttinut niistä jonkin ajan kuluttua. Jokin tuntui aina puuttuvan.
Tein yhdessä vaiheessa meditaation, joka näyttää elämäsi sellaisena kuin sen kuuluisi olla. Noh kotini siinä oli kaikkea muuta kuin mitä ikinä etsisin tai haluaisin, mutta se oli kodikkain koti, jonka olen koskaan nähnyt. Se tuntui omalta. En sellaiselta millaista olen etsinyt tai halunnu. Mutta se vaan oli juuri oikeanlainen minulle. Vaikka en olisi ikinä sisustanut kotiani noin. Sama kävi työlleni ja unelmieni kumppanille. En olisi ikinä valinnut sellaista polkua itse.
Mutta miksi en olisi?
Me ihmiset ollaan kovia haluamaan vaikka mitä. Mutta emme niinkään unelmoimaan. Suurin syy on siinä, että me pelätään - pelätään epäonnistua. Mutta ethän sä voi epäonnistua ellet sä yritä! Etkä voi onnistua ellet yritä. Melko yksinkertaista, eikö?
Miksi kehtaan väittää, että unelmasi saattavatkin olla pelkkiä haluja eikä unelmia? Koska olen ollut siinä asemassa itse. Koska näen miten ihmiset ympärilläni käyttäytyvät. Kiinnitän niihin asioihin herkästi huomiota, koska ihmismieli on erittäin mielenkiintoinen. Kerron kohta miten unelman erottaa haluista, mutta mieti tarkasti kysymystäni.
Kuinka usein olet ajatellut samaa asiaa pikku tarkasti jokaista pientä yksityiskohtaa myöten?
Meillä paljon asioita, joita me haluamme. Haluamme tietynlaisen työn, tietyn palkan, tietyn asunnon, tietynlaisen parisuhteen jne. Mutta ne ovat aika pintaa hipovia ajatuksia ainoastaan.
Kuinka usein olet kuullut kaverisi kertovan, että haluaa juuri tuollaisen harmaan rottinkisen riipputuolin, jossa voisi tehdä koneella töitä ja samalla ihastella maisemia samalla uppoutua ihanan pehmeisiin pehmusteisiin samalla hieman keinuen?
Yleensä kuulemme ainoastaan haluan tuon tai toi olisi kiva. Mutta ylläolevan esimerkin tapaisen olemme kyllä kuulleet myös - lapsilta tai lapsena itse sanonneet. Lapset luovat halunsa ympäri tarinan/tilanteen. He antavat mielikuvituksen villinä vaeltaa. Aika pian halu onkin elävä esimerkki, siitä miten se voisi tuoda elämään iloa tai muutosta.
Aikuisena me lakkaamme unelmoimasta.
Me vaan tyydytään pintapuoliseen ajatteluun. Kaikki on saatava nyt ja heti tai heti kun vaan mahdollista. Meistä on tullut isoja kiukkuisia lapsia. Emme enää jaksa odottaa ja miettiä asioita yhä uudestaan. Ja unelmointi on jotenkin noloa. Ei meidän tarvi perustella miksi jotain haluaisin ja mitä se mulle toisi. Eihän meidän tarvi tarinoida halustamme kenellekään.
Väärin. Me tarvitaan unelmointia. Se on iso osa manifestointia ja pitää myös itsesi ajan tasalla todellisista haluistasi. Se myös pitää sinut oikealla reitillä. Kun mietit asiaa niin perinpohjaisesti niin huomaat onko se todellakin jotain mitä haluan ja tarvitset. Jos kyseinen riipputuoli tuo mulle sisäistä rauhaa ja tekee työnteosta mieluisamman niin kyllähän se on hankittava. Ja tiedän tasan tarkalleen mihin haluan sen laittaa, jotta voin siitä ihastella maisemia. Tosin haluan sen mustana vaikka harmaastakin pidän. Mutta mustana se on unelmissani.
Joten seuraavan kerran kun haluat jotain kokeile miettiä asiaa syvemmin ja tunnustele, että palveleeko se sinua todellisesti vai onko se pelkkä hetken huumaa.
Päästä sisäinen lapsesi valloille ja unelmoi!
Comments