Sinulle elämänluoja.

Updated: Jul 29, 2020

Koska olet maaemo, äiti ja elämänluoja tämä aihe koskettaa sinua syvästi. Osa sinua, minua ja elämänkokemustamme. Koen suureksi etuoikeudekseni kirjoittaa elämänluoja aiheesta eli äitiydestä, anteeksi annosta ja hyväksynnästä omien kokemuksieni kautta.

Jos edes yksi ihminen tämän lukee ja saa jonkinlaista helpotusta, keinoja vapautua ja jopa voi mahdollisesti anteeksi antaa itselleen tai omalle äidilleen olen syvästi kiitollinen siitä, että olen saanut siinä sinua auttaa. Kun hoidamme itseämme naisina ja äitisuhdettamme hoidamme ja parannamme koko sukulinjamme naisten kokemien vääryyksien ja vaikeuksien tuomia haavoja.

Kun sinut valitaan äidiksi (eli lapsesi sielu valitsee sinut maaemokseen) olet vastaanottanut ainutlaatuisen mahdollisuuden avautua henkisesti uudelle tasolle. Äitiyden tuomia oppeja ei voi vastaanottaa kuin tulemalla äidiksi ja ne ovatkin aivan erityisiä oppeja. Äitiys joka ilmenee meille kaikille omalla tavallaan tuo sinulle tarkoitetut kokemukset niin lähelle ettei sitä välttämättä melkein kestä.

Jotkut eivät äitiyttä fyysisen kuvainnollisesti kestäkkään. Se on äärimmäisen tarkoitettua niin ja siinä sinun on hyvä yrittää olla syvällisen armollinen itsellesi jos elämäsi niin on mennyt ettet voinut lapsestasi itse pitää huolta tai yhteys omaan äitiisi on etäinen.

Jokatapauksessa se on sinun oma äitiydenkokemus tässä elämässä ja sinun äitisi kokemus. Näin on tarkoitettu. Viemättä pois sitä aspektia, että sinä tulet olemaan äiti ja tytär koko elämäsi läpi. Ikuisesti valinnoistasi riippumatta.

Raastavan kaunis äitys. Taivas ja helvetti samassa paketissa. Täydellisen epätäydellinen joka hetki. Vain hän tietää joka äitiyden kokee. Kaikki olemme kokeneet äitiyden jossain muodossa tässä tai menneessä elämässämme. Kokemuksia erilaisista variaatioista jotka ovat sidoksissa syntymään ja äitiyteen. Sillä kaikki ihmiselämä syntyy äidin kautta tähän maailmaan. Sielu valitsee äitinsä ja se on syvästi tarkoitettu niin.

Minulle sattui todella mielenkiintoinen asia vuosia sitten kun kummipoikani sanoi äidilleen noin neljä vuotiaana, että yritin tulla Veerasta, mutta se ei onnistunut niin tulin sinusta. Tämä lause antoi minulle mahdollisuuden avautua ymmärtämään, että todella olemme henkisiä olentoja kokemassa fyysisen kokemuksen eikä toisin päin. Kehomme on lainassa oleva ajoneuvomme tässä elämässämme ja energia joka pitää yllä kehomme pulssia on elämänvirtamme eli sisäinen valomme.

Äiti elämän luoja. Äiti insinööritehdas joka luo uutta elämää maaplaneetallemme. Minä kiitän lastani joka päivä siitä, koska hän on valinnut minut äidikseen. Minä ja hän olemme kohdanneet vuosituhansien ajan eri elämissämme, eri muodoissa ja asetelmissa.

Sain aivan mielettömän kanavoinnin entisestä elämästäni, valotyöntekijä naiselta. Hän kertoi, että meneillään olevan elämäni äiti on ollut aiemmassa elämässäni minun lapseni. Ja minä hänen isänsä. Elimme maaseudulla Tanskassa. Syvä rakkaus on ollut läsnä, mutta uskonnon vaatimukset ovat rajoittaneet minulta isänä mahdollisuuden ilmaista rakkauttani tytärtäni eli nykyistä äitiäni kohtaan.

Tämä kanavointi toi syvää ymmärrystä minun ja tämän elämäni äitini välille ja olen pystynyt olemaan lempeämpi häntä ja itseäni kohtaan. Ymmärtämään asioita aivan eri tasoilla kuin aiemmin.

Henkinen kipu voi olla raastavaa äitiydessä. Kokemuksia on ja niitä löytyy jo valmiiksi tuhansia joita tuomme aina meneillä olevaan elämäämme mukanamme. Hyväksyä tunteet, päästää irti vihasta ja katkeruudesta, rakastaa, hyväksyä oma äiti ja äitiydessä epäonnistuminen sekä onnistuminen sellaisina kuin ne ovat. Mitä se epäonnistuminen ja onnistuminen sitten onkaan ovat ne määäritelmiä omiamme jotka kumpuavat omista kokemuksistamme, peloistamme, unelmistamme, haaveistamme ja menneistä elämistämme.

Voit määritellä pois ajatuksistasi sen totuuden, että sinä olet äiti. Se ei silti katoa. Vaikka et pystyisi fyysisesti hoitamaan äitiyden määritelmiä olet silti äiti ja tulet aina olemaan. Olemme sielujemme kautta sidoksissa tiettyihin tapahtumiin ja ennalta määrättyihin asioihin tässä fyysisessä todellisuudessa. Itse koen niin. Elämä on katoavainen kokemus. Silti se on ikuinen. Energia kun ei häviä koskaan se vain muuttaa muotoaan. Mutta tämä tietous ei välttämättä vie ihmisyyteen kuuluvaa fyysisen menetyksen tuskaa pois jonka kaikki tulemme kokemaan ennemmin tai myöhemmin.

Äiti, maaaemo luot silmämunan kohdussasi. Luot jalan ja aivot. Uusi sielu on valinnut syntyä kauttasi tähän maailmaan. Universaali rakkaus virtaa kruunuchakrastasi lävitse ja tuo sielun mukanaan uuteen elämään sisälläsi. Syntyvä ihminen saa tietoisuuden ja hengen itseensä. Äitiys pyhin asia maaplaneellamme. Ilman äitiyttä ei olisi elämää. Suojaako äitiys pyhyydellään pahalta ja arvostelulta? No ei todellakaan vaikka niin ehkä joku haluaisi asian ajatella. Päinvastoin äitiys monesti imee puoleensa raakoja kokemuksia, pelkoa ja epävarmuutta.

Kun olet tullut äidiksi olet valinnut tien jossa olet avoin uusille mahdollisuuksille nousta henkisesti uusille tasoille. Tarkoitus ei välttämättä ole päästä rauhan tyyssijaan sillä äitiys nostaa usein uusia kipukohtia, ahdistuksia ja epävamuuksia lapsen ja äitiyden kautta esille nähtäväksesi.

Itse otin äitiyden tietoisesti vastaan sillä ajatuksella, että tässä hypätään hurjimman elämän vuoristoradan kyytiin, kiinnitetään turvavyöt ja annetaan mennä. Pidetään hatusta kiinni ja välillä huomataan, että turvavyö on löystynyt ja ehkä jopa irronnut kokonaan. Koen kuvainnoillisesti tämän turvavyön henkisenä hyvinvointina joka auttaa meitä menemään elämän läpi löytämällä armoa, tunteiden hyväksyntää, ymmärrystä, sisäistä rauhaa ja keinoja selviytyä asioista joista emme ehkä muutoin selviytyisi ellei meillä olisi tietoista henkistä hyvinvointia mukanamme matkassa.

Äiti kantaa lastaan vatsassa ja toisinaan myös raskauden jälkeenkin pitkän aikaa käsivarsillaan, synnyttää, kärsii, rakastaa, jaksaa, ymmärtää ja on läsnä. Tekee elämänsä pahimpia virheitä joista luulee ettei voi selvitä. Kaiken hän tekee omalla tarkoitetulla tavallaan. Joillekin äideille ei ole tarkoitettua tässä elämässään kantaa äitiyden vastuuta, etuoikeutta ja taakkaa.

Niin tarkoitettua se on. Äitiys voi olla riipivän kivulias kokemus. Läsnä voi olla tunteita turruttavia asioita jotka näyttävät valheellisen oikotien helpotukseen. Asiat odottavat seuraavassa kohtaamisessa. Asiat tulevat esille jälleen seuraavassa elämässä, mennneessä ja tässä hetkessä sekä seuraavassa energeettisessä tilassa. Mutta yritä antaa silti anteeksi. Anna anteeksi itsellesi ja hänelle. Äidillesi. Itsellesi.

Omakseen tarkoitetulla tavalla. Antaa ja ottaa oppeja. On herkimmillään odottaessaan lastaan. Muuttuu joka solullaan lapsen saadessaan. On äiti vaikka ei itse kasvattaisi lastaan. On maaemo joka on valittu tehtäväänsä synnyttää tämä lapsi. On tarkoitettu elämänpolku heillä. Yhdessä tai erikseen. Ei mikään äitiyden tärkeyttä voi poistaa tai muuttaa. Voit antaa anteeksi. Voit pyytää anteeksi äidiltäsi, lapseltasi ja koko sukulinjasi äideiltä menneet ja tulevat. Ota tämä hetki vastaan nyt ja tässä. Tule rakkaudella ja äitiyden viisaudella lempeyteen. Anna anteeksi kaikille niille jotka sinua kohtaan on väärin tehneet. Vaikka ne opit vääryyksistä ovat olleet universumin tarkoin suunnittelemia ne eivät aina tunnu oikeutetuilta eivätkä tässä ihmismielessä tarvitse ollakkaan oikeutettuja.

Mutta voit antaa anteeksi unohtamatta tapahtuneita. Anteeksi antamalla vapautat itsesi elämään omaa elämääsi. Toisen harteilla on taas hänen omat anteeksiantonsa ja armonsa itseään ja muita kohtaan. Voit vain vaikuttaa siihen miten itse koet asiat. Anna anteeksi ja käännä uusi sivu elämässäsi. Hengitä ja tule tietoiseen henkiseen hyvinvointtiin. Tee kaikkesi jotta löydät sisäistä rauhaa itsellesi sillä se on asia jota kukaan ei voi sinulta pois viedä. Äiti olet rakas. Olet tärkein. Olet opettajani. Olet luojani. Olet minun äitini.